It is total NO, NO in a dance floor!

Viime viikkoina olen jostain syystä kuullut useampaan otteeseen erilaisia versioita epäasiallisesta käyttäytymisestä tanssilattialla. Ja koska olen ollut järjestämässä tanssihaastetta, ja houkuttelemassa uusia tanssijoita tanssin pariin, koen että minun on tehtävä oma osani suojellakseni uusia (ja jo tanssiviakin) tanssijoita epäasialliselta käytökseltä. Koska fyysisesti en sitä voi tehdä, niin voin ainakin yrittää saada heille tietoisuuden siitä, että kaikkea ei tarvitse sietää ja hyväksyä.

Pääsääntöisesti tanssiminen on mukavaa ja tanssimassa käy fiksuja, mukavia, hyvin käyttäytyviä ihmisiä, tämä kirjoitus onkin sitä pientä osaa varten, joka ei näin käyttäydy. Saana kirjoittaakin omassa blogissaan suoria kokemuksia siitä mitä on kokenut tanssilattialla uutena tanssijana.

Tämä kirjoitus koskee molempia sukupuolia, ikään katsomatta, uskon että miehet sekä naiset, joutuvat joskus epämiellyttävien lähentelyiden kohteeksi, mikä ei ole hyväksyttävää.

Haluan, että kukaan ei lopeta tanssimista siksi, että kokee olevansa siellä vapaata riistaa kaiken maailman kähmijöille.

 

 

Missä menee raja?

Jokaisella ihmisellä on oikeus määrätä, mikä oman henkilökohtaisen alueen raja, siitä mikä tuntuu epämiellyttävältä. Sinä itse määräät missä sinun rajasi menee. Sinun ei tarvitse sietää sellaista käytöstä mikä sattuu, tuntuu epämiellyttävältä tai ahdistavalta. Yleensä tanssiminen tapahtuu monien ihmisten ympäröimänä, ja tilanteet eivät pääse todella pahoiksi, mutta se ei tee siinä tilanteessa olemista yhtään helpommaksi. Se mikä aluksi tuntuu ystävällisyydeltä, voi aikaa myöten muuttua ahdistavaksi tai epämiellyttäväksi. Missä tahansa vaiheessa sinä voit sanoa, nyt riittää, tämä ei tunnu enää kivalta.

Varsinkin naiset pelkäävät usein jäävänsä seinäruusuiksi, jos eivät kaikkeen suostu. Ajatukset etten koskaan pääse enää tanssimaan tai saan nirppanokan maineen kannattaa unohtaa. Jos siitä että asetat omat rajasi seuraa se ettet pääse tanssimaan, kertoo että meidän tanssiyhteisössä on jotakin korjattavaa. Ja asialle tulee silloin tehdä jotain.

Tanssiin kuuluu olennaisena osana läheisyys, tanssiminen lähellä sekä vartalokontakti. Se kuinka lähellä paria ollaan, on molempien osapuolten yhteinen sopimus. Flirtti, tunteet, jopa se ” 5 minuutin rakkaustarina” kuuluu tanssiin jossakin määrin, mutta se on vastavuoroinen tunne kahden ihmisen välillä. Siitä saa ja on suotavaa nauttia. Pakottaminen ei kuulu siihen mitenkään.

Mikä on sitten soveliasta tanssilattialla ja mikä ei?

Aivan samat säännöt pätevät tanssiessa, kuin muuallakin. Töissä ehdottelu, lääppiminen tai lähellä oleva ”nylkyttäminen” on ehdoton ei, miksi sitten tansseissa se olisi sallittua? Hyvä sääntö voisi ollakin, tekisitkö näin työpaikalla, hyväksyisitkö tämän työkaverilta?

Kaikki epäasiallinen käytös ei  ole kähmimistä, tai suoraa sanallista ehdottelua, se voi myöskin olla liikkeitä, tanssiin liittyvää tulkintaa, joka menee jostain syystä toisen henkilökohtaisen rajan ylitse. Myös ne tanssijat, jotka eivät ole missään kähmimis- mielessä liikkeellä, voidaan tulkita väärin tai tanssiminen heidän kanssaan tuntuu yhtäkkiä ahdistavalta. Joskus kannattaa siis pohtia millaisia juttuja tanssilattialla tekee.

Esimerkkejä liikkeistä joita kannattaa harkita tanssilattialla:

• yhdyntään tai suuseksiin viittaavat liikkeet
• parin vaatteiden riisuminen tai nostelu
• bodyrollit lähikontaktissa
• sitominen, kädet selän taakse tai sivulle vietynä, liikkumisen estäminen, seinää tai tolppaa vasten työntäminen, ja lähellä tanssiminen (hinkkaaminen) siinä asennossa
• takapuolelle taputtelu tai sen leikkiminen
• rintojen puristelu tai sen leikkiminen
• taivutukset, varsinkin matalalle viedyt
• pakottaminen liikkeisiin, kuvioihin yleensäkin (selkeä varma vienti on asia täysin erikseen)
• suukottelu, suutelemisen yrittäminen

Niin tansseissa kuin muuallakin elämässä on poikkeuksia edellä mainituista asioista. Jos pari tuntee toisensa ja he haluavat vapaaehtoisesti jotakin edellä mainittuja juttuja tehdä, se on heidän molempien yhteinen päätös! Yleisohjeeksi voikin sanoa, että jos et tunne pariasi hyvin ja ole 100% varma haluaako parisi kyseistä liikettä sinun kanssasi tehdä, älä tee sitä. Vaikka näkisit parisi tekevän kyseisen liikkeen jonkun toisen kanssa, se ei automaattisesti tarkoita, että hän haluaa sen toistaa sinun kanssasi.

Mikäli jokin tuntuu sinusta tanssilattialla epämiellyttävältä, ole rohkea ja sano se ääneen. Joskus se voi olla pieni asia, jonka toinen ei tiedä tuntuvan epämiellyttävältä. Joskus se todellakin on jo heti ensi hetkessä niin törkeää, ettei sitä pidä sallia hetkeäkään. Sinä päätät omat rajasi! Olen kuullut sanottavan, että ”ne on vaan ne muutamat tyypit, jotka tuota tekevät”. Näinhän se on. Karrikoidusti sanottuna, eikös raiskaajatkin ole vain murto-osa verrattuna niihin, jotka eivät raiskaa? Ei se tee kuitenkaan raiskauksesta sen hyväksytynpää, eihän?

Pääsääntöisesti tanssipiireissä on hyvin käyttäytyviä, ihania ihmisiä, jotka kunnioittavat toisiaan. Jotta me saisimme sen myös sellaisena pitää on syytä tällaisista epäkohdista puhua, ja tuoda myös tanssimista aloittavien tietoisuuteen, ettei kaikkea tarvitse sietää, jotta pääsee tanssimaan.

Millä tavalla tähän voidaan puuttua?

1. Epämiellyttävistä kokemuksista pitää voida puhua ääneen
2. Järjestysmiehet voivat kysyä, puuttua tilanteeseen, joka näyttää epäilyttävältä
3. Muut tanssijat voivat kysyä, puuttua tilanteeseen, joka näyttää epäilyttävältä. En tarkoita, että rynnit lavalle kesken tanssin, ellei tilanne sitä ehdottomasti vaadi 🙂 Mutta tanssi jälkeen voi ohimennen kysäistä ”oliko kaikki äsken ok, ilmeesi näytti hieman vaivaantuneelta?” Tiedäthän, että sun ei ole pakko tanssia tuollaisen kanssa? tms.
4. Viejät/seuraajat voivat huomauttaa häiritsijälle asiasta, kun kuulevat epäasiallisesta käytöksestä.
5. Tanssikursseilla voidaan puhua asiasta, ja siitä miten tilanteisiin pystyy reagoimaan

Minun mielestäni kaikkien kanssa ei ole pakko tanssia. Ajatus siitä, että olen valmis tanssimaan eri näköisten, ikäisten ja tasoisten kanssa, ei tarkoita, että annan silloin luvan käyttäytyä minua kohtaan epäasiallisesti. Pakit saa ja pitää antaa, jos sinä koet ettet kyseisen parin kanssa halua tanssia, varsinkin jos olet joskus sen kokenut epämiellyttäväksi. Lattialle voi parin jättää mikäli hän käyttäytyy epäasiallisesti. Pakkeja ei minusta kuitenkaan tule antaa perustuen tanssitaitoon, ikään tai ulkonäköön, mikäli hakija muuten käyttäytyy fiksusti ja asiallisesti. Tanssiminen on nautinto ja jokaisella tulee olla rauha nauttia siitä. Pidetään yhdessä huoli, että niin se on vastaisuudessakin.

 

 

Tanssihaaste

Tanssihaasteen myötä sinulla on mahdollisuus oppia tanssimaan veloituksetta!

Tämä on tilaisuus sinulle, joka olet joskus ajatellut, että olisi kiva kokeilla paritansseja. Kiinnostuitko? Lue lisää miten pääset aloittamaan tanssiharrastuksen veloituksetta (etusi yli 400€).

Tanssihaaste

Jaamme 4 paikkaa haasteeseen (arvo yli 200€ sekä lisäksi yhteistyökumppaneiden tarjoamat alennukset 200€) saat siis yli 400€ arvosta etuja

Ilmoittaudu mukaan tästä

 

Monille kynnys tanssiharrastuksen aloittamiseen tuntuu olevan korkea. Aloittamiseen liittyy monia uskomuksia ja ehkä jopa pelkoja. Paritanssi ei ole vain vanhojen ihmisten juttu, tanssikursseilla ja tanssimassa käy myös paljon nuoria. Me haluamme nyt julkaista haasteen, jonka avulla pääset aloittamaan tanssiharrastukseen veloituksetta. Ja lisäksi pääset tutustumaan yhteistyökumppaneiden tanssikursseihin ja -tapahtumiin.

Tanssikurssille voit tulla täysin ilman ennakkotaitoja tai -osaamista. Tanssinopettelun aloittaminen on helppoa, saavut vain kurssipaikalle ja harjoittelet annettuja asioita. Jokaisella on mahdollisuus oppia tanssimaan, tanssitaidon ja varmuuden saaminen vaatii hieman työtä ja oikeanlaisia toistoja, niin kuin jokaisen uuden taidon opettelu.

Me haluamme kuulla kokemuksia tanssiharrastusta aloittelevilta. Näin voimme tulevaisuudessa auttaa myös muita tanssiharrastuksen alkuun. Sinun kokemuksesi voivat olla juuri se sysäys, jonka joku toinen tarvitsee rohkaistuakseen kurssille. Pääset jakamaan tanssiniloa siis myös muille.

Mitä hyötyä tanssista on?

Tanssiminen on hauskaa, tapaat uusia mahtavia tyyppejä samalla kun kuntosi, koordinaatiosi ja vartalonhallintasi kasvaa. Saat olla rohkeasti mies tai nainen, juuri sellainen kuin haluat. Lisäksi tanssiminen tarjoaa loistavan tavan irroittautua päivän rutiineista. Samalla saat aivoillesi uutta haastetta. Paritanssissa yhdistyvät liikunta, musiikki ja seura – kolme  erittäin tärkeää asiaa, ihmisen kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille.

Vanhojen juttu… En mä opi… Eihän sinne kehtaa mennä, kun ei mitään osaa…. Mulla on kaksi vasenta jalkaa/puujalka… Ei sitä tule vaan lähdettyä…. Kiinnostaisi kyllä, mutta… Mikä onkaan se syy ettet ole vielä lähtenyt tanssikurssile. Tämän haasteen myötä sinulla ei ole enää mitään syytä lykätä aloittamista.

Jos et ole vielä ottanut sitä ensimmäistä tanssiaskelta tai olet ihan tanssiharrastuksesi alussa. Tämä tarjous on sinulle!

Mikä on Tanssihaaste?

Jaamme 4 paikkaa haasteeseen (arvo yli 200€ sekä lisäksi yhteistyökumppaneiden tarjoamat alennukset 200€) saat siis yli 400€ arvosta etuja.

Jos asut Hämeenlinnan ympäristössä, tai olet valmis kulkemaan sinne kerran viikossa, etsimme juuri sinua, sukupuolellasi ei ole väliä.

Mitä sinä saat? 

• Ilmaiset lihashuollon ja perustason tunnit ryhmässä
• Hauskan sosiaalisen porukan, jonka kanssa harjoitella
• Yhteistyökumppaniemme vastustamattomia tarjouksia (pääset tutustumaan muihinkin tanssitapahtumiin ja kursseihin)
• Erilaisia kursseja ja tapahtumia on tarjolla seuraavan 6kk aikana, 3-9/16.
• Kehität kuntoa, liikkuvuutta, tasapainoa ja koordinaatiota
• Pääset kokeilemaan erilaisia tansseja (mm. fusku, bugg, tango, hidas valssi, wcs ja monia muita)

 

Fusku

Bugg

Tango

Hidas valssi

West coast swing

 

Mitä tämä vaatii sinulta?

• Kiinnostusta tanssia kohtaan
• Sitoutumista kurssilla käymiseen ja halua oppia uutta
• Tykkäät sosiaalisesta mediasta, ja jaat kokemuksiasi, tuntemuksia, kuvia, videoita siitä miltä tanssin aloittaminen tuntuu myös muille sosiaalisessa mediassa ja blogissa *

Käytämme näitä tarinoita esittelemään tanssia myös muillekin uuden harrastuksen aloittamista miettiville. Voit jakaa kokemuksiasi myös sovitulla nimimerkillä.

Ota yhteyttä ja kerro, miksi juuri sinut pitäisi valita tähän haasteeseen

NÄIN OSALLISTUT!

Käy täyttämässä lyhyt kysely (14.3.2016 mennessä):

Ilmoittaudu tästä

Tätä haastetta saa jakaa!

*Jos sinut valitaan haasteeseen kerromme sinulle tarkemmin mitä odotamme sinulta. Haluamme sinun jakavan kokemuksia ja tuntemuksia tanssin aloittamisesta sosiaalisessa mediassa ja blogissa

Yhteistyössä: Tanssikoulu Antti Törmänen, Hannatuominendance, Tanssikurssit, Satulinna ja Riutanharju

Lisätietoja: hannatuominendance@gmail.com

 

 

This is insane…How to survive in dance camp?

Varsinkin näin kesällä on tarjolla valtavasti erilisia tanssileirejä ja viikonloppuja. Mieli tekisi osallistua mahdollisimman moneen, mutta miten näistä oikein selviää ja vielä niin, että jotain oppisikin? Tämä blogi on kirjoitettu ystävän pyynnöstä avuksi tanssileiriä suunnitteleville.

Ajattele positiivisesti

Lähde leirille positiivisin ja avoimin mielin. Tulet tapaamaan uusia ihmisiä, uusia opettajia sekä tapoja opettaa, tulet varmasti saamaan valtavan määrän tietoa ja uusia kuvioita harjoiteltavaksesi. Ajattele lähtiessäsi leirille; Mitä kaikkea uutta voin oppia?

Ensikertalaiset, leireille kannatta lähteä ehdottomsti mukaan, vaikka et tunne kaikkia, leirin jälkeen sinulla on monia uusia ystäviä! Vinkki! Kun tanssit tunneilla vaihtoringissä, esittele itsesi niin tutustut ihmisiin vielä nopeammin. Huomaat, että leireily on usein rankkaa aivoille ja kropalle, mutta kuitenkin niin mahtavaa. Fiilis leirin jälkeen on väsymyksestä huolimatta upea, ja sitä pitää saada lisää. Hyvää huumetta siis parhaimmillaan.

Suunnittele

Ennakkoilmoittadu leirille ajoissa mikäli se on mahdollista. Yleensä saat myös rahanarvoisia etuja, mutta myöskin nopeutat ilmoittautumista tapahtumapaikalla.

Varaa majoitus ajoissa. Selvitä matkustaminen ja sekä läheiset ruokailupaikat.

Lue leirin aikataulu, suunnittele mille tunneille ja tasoille haluaisit osallistua. Mikäli leirillä on vain yksi tai kaksi lajia valinta on yleensä kohtuullisen helppo. Silloin, kun pääset leirille missä on kymmenenkin lajia… Olo on kuin lapsella karkkikaupassa… MInä haluan kaiken! Voi tiedän niin tuon tunteen 🙂 Huomioi, että leirin tasot saattavat olla täysin poikkeavat kuin viikkotunnit tai kurssit millä olet aiemmin käynyt. Kysy opettajilta apua, he osaavat kyllä suositella sinulle sopivan tason. Jos mahdollista, käy muidenkin kuin sinua normaalisti opettavien tunneilla, saat varmasti uusia ideoita ja ajatuksia omaan tanssiisi. Jokaiselta opettajalta voit oppia jotakin.
Jos valitset vain muutaman lajin, voit keskittyä niihin tarkemmin ja hioa niitä tarkkaan. Jos valintasi on kokeilla mahdollisimman monta lajia, mieti kuinka paljon jaksat uutta asiaa ottaa vastaan. Älä kasaa itsellesi ylimääräistä painetta, kenestäkään ei tule kaikissa lajeissa huipputanssijaa yhden leirin aikana. Anna aikaa kehitykselle ja oppimiselle, se ei tapahdu heti ja nyt. Valitettavasti 😉

Leirin alkupäivinä innostus ja jaksaminen on huipussaan. Silloin kannattaa käydä mahdollisuuksien mukaan uusia lajeja ja omaa taitotasoa haastavia tunteja. Tunneilla kannattaa keskittyä omaan tekemiseen, et halua tuhlata tärkeää opetteluaikaa vahtimalla muiden virheitä. Leireillä on tarkoitus saada uusia ideoita ja ehkä kuvioita, tarkentaa perustaa, asioita mitä jokainen pystyy myöhemmin itsekseen harjoittelemaan. Tämän vuoksi tunneilla tulee paljon asiaa, joskus todella nopeaan tahtiin.

Anna itsellesi aikaa

Leireillä tulee paljon uutta asiaa ja joskus aivojen vastaanottokyky vaan loppuu, tästä ei pidä hermostua, niin käy jokaiselle. Joskus tuntuu ettei, joku opeteltava asia meinaa millään onnistua. Kysy rohkeasti opettajalta tällöin apua, tiedosta kuitenkin että joskus ryhmät ovat todella isoja, joten jatkuvaa apua ei aina ole mahdollista saada. Luota siihen, että opettajat haluavat sinun todella oppivan, joten ole valmis ottamaan palaute tai ohjeet vastaan avoimin mielin. Joskus auttaa kun nukut yön yli, ja kokeilet asiaa seuraavana päivänä ja tadaa! homma toimii, aivot tarvitsevat välillä lepoa sisäistääkseen jonkun uuden asian. Joskus voi myöskin parin vaihtaminen auttaa asioita loksahtamaan paikalleen.

Lähes jokaisen leirin jälkeen itselläkin pää surisee uusia asioita ja tuntuu, ettei osaakaan yhtäkkiä yhtään tanssia. Se kuuluu oppimisprosessiin ja tulee vakiovarusteena leiripaketissa 😉

Mitä useampia tunteja käyt, sitä vähemmän, täysin uusia asioita kykenet omaksumaan. Silloin, kun tuntuu ettei enää kykene edes ymmärtämään opettajan puhetta, (usko minua, niinkin voi joskus käydä 🙂 ) Kokeile mennä yhtä tasoa alemmalle tunnille, näin annat aivoillesi hetkellisesti hieman tutumpaa asiaa ja kohta olet taas valmis suurempiin haasteisiin. Muutenkin suosittelen käymään kertaamassa alemman tason tunneilla, perusteita ei koskaan tulee liikaa harjoiteltua.

Kirjoita muistiin

Pitkän leirin jälkeen et voi muistaa kaikkia tunneilla käytyjä asioita. Tee muistiinpanoja! Kirjoita avainsanoja, piirrä kuvia, tee mindmap, jotain mistä muistat mitä tunnilla on puhuttu. Pidä videopäiväkirjaa! Toiset opettajat antavat kuvata koosteen tunnin aiheista (muistathan, että tämä on ainostaan omaan harjoitteluun, ei julkiseen levitykseen) Koostevideon voi tanssia myös joku kurssilainen, tämähän on vain muistin tueksi tarkoitettua kuvaa. Näiden muistiinpanojen avulla on myöhemmin harjoiteltaessa helppo palauttaa asiat mieleen.

Olenko tarpeeksi hyvä yksärille?

Milloin olen tarpeeksi hyvä ottamaan yksityistunnin opettajalta? Milloin vaan. Voit ottaa yksärin vaikka olisit tanssiurasi alussa, tai vasta myöhemmässä vaiheessa. Yksityistunnit ovat aivan liian vähän käytetty voimavara.

Joskus tulee tunne, ettei saa ryhmätunneilta mitään? Tuntuu etten opi millään jotain asiaa? Tai haluan keskittyä johonkin tiettyyn asiaan/lajiin ja saada varmuutta sihen. Mitä silloin tehdään? Ota yksäri!

Mitä siellä sitten tehdään? Opettaja keskittyy täysin sinuun tai teihin, riippuen otatko yksärin yksin vai parin kanssa. Sinä saat kysyä kaikki ne kysymykset ja ongelmat mitä et ole aiemmin uskaltanut kysyä. Opettaja yleensä katsoo perusteknikkaa ja antaa ohjeita, korjauksia juuri sinulle, nämä ovat niitä asioita mitä voit treenata niillä ryhmätunneilla, opetuksen ohessa. Yksäriltä saat yleensä hyvän kuvan siitä millä tasolla tanssisi on juuri nyt ja mitä asioita sinun pitää vielä treenata ja millä tavoin. Älä oleta kuitenkaan tämänkään jälkeen olevasi valmis täydellinen tanssija 🙂

Pidä hauskaa ja kokeile

Yksi leirien ehdottomasti parhaista puolista on tanssi-illat. Silloin pääsee rentoutumaan, tanssimaan ja kokeilemaan kaikki mahtavat uudet jutut (välillä ne onnistuu, välillä ei). Tunnilla opetellaan tekniikkaa, liikeratoja, vienti-seuraamista, ja vapaassa tanssissa vasta oikeasti näkee onko asiat sisäistetty ja opittu. Illat on kuitenkin retoutumista ja hauskanpitoa varten, myös opettajat ovat siellä omalla vapaa-ajallaan. Illalla kannattaa tanssia mahdollisimman monien ihmisten kanssa, ole itse myös aktiivinen hakemaan uusia ihmisiä. Tanssi kaikentasoisten ja näköisten tanssijoiden kanssa, saatat yllättyä kuinka hauskaa se voi olla. Täällä voit kysyä myös opettajia tanssimaan, muista kuitenkin että hekin on ihmisiä joiden pitää päästä vessaan ja juomaan.

Kehonhuolto

Jotta jaksat koko leirin, muista venytellä ja rentoutua välillä. Ota mukaan esim.pieni pallo (golfpallo, jääpallo, tennispallo), sillä voi hieroa seisoessa jalkapohjia, taivaallista. Myös useammat kengät auttavat jalkoja jaksamaan paremmin.

Muista juoda vettä! Huolehdi muustakin nesteytyksestä ja kunnollisesta ravinnosta. Illalla magnesiumin ottaminen saattaa olla hyvä ajatus. Levätä ei kuitenkaan ehdi tarpeeksi joten sen voi täysin unohtaa, nukkua ehtii seuraavallakin viikolla. 😀

Ennen kaikkea pidä hauskaa, älä stressaa turhasta ja nauti uuden oppimisesta! Tanssileirit ovat aivan mahtavia!

Seuraavana pari linkkiä, joissa käsitelty samaa aihetta hieman eri näkökulmasta

http://www.canadianswingchampions.com/category/events-and-workshops/

http://zouktheworld.com/blog?category=events

I’m a social dancer… We need to compete on that, or do we? (English version)

I have for some time already been twiddling with this issue, and now one article gave me the inspiration to finish this. Here is english version for my foreign friends 🙂

What is social dance? What does it include? What is not allowed?

In my eyes social dance is your free time, just having fun. Social dance happens with multiple partners, meeting new (or old friends) and dancing with them. Dancing, with played music, enjoying the moment of music, with the current partner, with those steps or patterns which you both feel comfortable. For me there isn’t any level checks or standards for social dance. Each dance is different, new and exciting. A good social dancer will be able to dance with almost every partner, you don’t have to know your partner.

Can I go in dance classes if I want to dance just a social dance. Of course! If you dance just socially, it doesn’t mean that you can’t practice technic to ease your own dance. How about people who have not attended courses, are they welcome to the dance? Definitely! Some people learn just by watching or trying. How we welcome new dancers in our community, tell a lot what kind of values we have.

As a beginner follower it is easy to go first time in party. If you dance with leader who knows what to do, you probably get ok dances. As an leader it is much harder to go first time in parties if you don’t have any ideas what to do, or how to move your own body. Dancing with experienced parter can help you little bit. Personally I think that you can go to party without any courses, but after a couple of hours of basic course, you usually feel more bolder and more confident. If you’ve been dancing for some time, you can say to panicking beginner, ”Hey, don’t worry, maybe now you are not good as those great ones, you will learn. You are welcome as the way you are! Everybody has started once, take a breath and enjoy!”

In social dance, what should you think? Your partner, it’s that person whose hand you hold when you dance. If we dance with the new person start moving peacefully, so you can feel what kind of dancer he/she is. Skillful dancer takes care of less experienced. Do not embarrass, advice or criticize your partner. The basic idea for myself is that I will try to dance as well I can with every partner, regardless of his/her level, they all may not be amazing-high level dancers (yet) but one day they might be. I want them to dance with me still when they reach that top-level. If I treat my partner with respect and do my best that he feels comfortable in our dance, he likely will transfer that feeling to the next dance also. Good things in life always come back. Everyone is responsible for trying to create the best possible dance together. Neither of us has come here to teach, or just sit and wait other person to entertain you, both will try to make our best, inside their own skill level. And if it still goes ”wrong”? Who cares, smile, that is what I do. There will another time, another dance. No one is perfect, and if they would be, life would be boring and predictable. Sometimes the dance chemistries match perfectly, sometimes not, it is life, there will be new songs and dances. Appreciate your partner, just as they are!

In here I have to make comment. If you notice there is dance teacher in parties. Please remember that they are people too. Dances/parties is their free time, they are there to have fun, just like you. They probably love dancing with all people, but they need water and rest just like all of us. When you ask them to dance for fourth time this evening, think would it be fair to let someone else to also dance with them? If they ask you, don’t think just enjoy 🙂 Ask polite, respect them as a person and you probably have amazing dances.

Sometimes when we talk about social dances arise issue, ”the compete dancers”, who come to show off and perform in dances or party… I understand this ”compete dancers’ dancers who compete, ballroom, latin, wcs, lindy. I don’t care what.
Competing is a great thing, as long as people remember separate competing in social context.

Everyone must take care of other dancers, intentionally crashing and shoving should not allow never, under any circumstances. Accidents happen, and when it happens, apologize, no matter whose fault. It’s not a big thing, the same manners apply in dance floor as for normal life. However, if you find yourself constantly apologizing, I recommend to little observe your own dance, maybe you move little bit to far. A skilled dancer can observe more, the less experienced sometimes struggles acknowledge of own movement and space. If there is room you can move bigger, if not then you should keep movement smaller, use the normal sense. As an leader, make sure that patterns you use are social patterns, that they fit in space and you can lead them so she can follow. A skilled dancer will be able to vary their dance more than a beginner, then responsibility not to crash on other people increases.

When we start to value people based on their competitions results (or dancing level imagine/or real ones), we are going wrong way and fast. Especially when it comes to social dance, when we start to choose our dance partners based on their competition results or competition levels. When the dancer can’t or don’t bother anymore to dance with novice dancers, because they are not good enough, we have lost something essential about dancing. The results of the competitions will tell you your dancing level today, with these judges, against these competitors, nothing more. Results of the competition will not tell you how you’ve developed. It does not tell how good social dancer you are. It does not define you as an dancer! Each of us should remember that there is always someone who is better. Someone who will train even harder, someone who is more talented, someone who has just better luck, someone who just kicks your ass in comps.

And about presentation… Dance has always be presentation, in the beginning of time different sexes have danced to each others, seeking partner and attention. Why or how that would be changed? I like to participate in dance, dance to my partner. I guess this is a thing why we call it couple dance,right ?? Otherwise, we just boogie all alone at home. If the couple is dancing together, have fun, fooling around, enjoys them selfs. Why would you mind if they ”show of” to each others? You shouldn’t. If dance looks great to outside also, that is just a bonus. If someone feels offended, others dance, maybe you should look at in the mirror and think, ”Why did I react like this?”. If couple is doing inappropriate things, that is just a another thing.
Sometimes occurring is only dancing skills of better dancer, and we think it is a show Why, is this jealousy? Jealousy, if someone can do more? Why, should they hide their skills so some people don’t feel bad? How boring or scary it would be if there would be only one, right way to dance?

I like the kitchen examples 🙂 If I can cook potatoes in 17 different ways, I shouldn’t prepare those because most people know how to cook those only 5 different way? Why? I have put many hours of practicing and getting to know technic. Why shouldn’t I use them? Exactly!

If I want to teach social dancing, I have to actually know what it is. How could I teach things that I actually not be able to implement my self? What does social dance then mean to me? It’s how people feels when they dance with me, or how I feel when I dance with them. If an beginner dancer comes To ask me to dance, and give me a big smile after dance, I’m happy. Partner whose hands are shaking, and I get him to relax, give me the winner feeling. The feeling when you notice that together you have created something great, for both of us. The flow feeling when you are dancing with partner who is much higher level than my-self. If someday I lost beauty of social dance, I might as well quit the dancing. Everyone has bad days, before going to dance, think is it a wise decision to go if you are not in right mood. There no excuses if you make someone feel bad.

Winner of social dance is person who can dance with all level dancers. Person who can enjoy all dances. Person who can accept partners just the way they are, and can create something amazing together. Usually these people are most wanted persons in party. I’m as great dancer, as good I can make my partner feel!

I’m just fed up this thing… I will quit

In below there is my first english version, be gentle to me. 🙂

Kaikilla meistä, jotka harrastavat aktiivisesti jotakin lajia, tulee hetkiä jolloin homma ei vaan suju. Se millä tavoin suhtaudut noihin tunteisiin, määrittää jatkuuko harrastuksesi vai lopetatko sen. Jokainen muistaa hetken, kun olisi pitänyt lähteä treeneihin ja ei vaan huvita, väsyttää ja tiskitkin on tiskaamatta. Lähes aina kun kuitenkin saat itsesi raahattua ovesta ulos ja sinne salille, niin väsymys unohtuu ja lähtiessäsi kotiin, olet iloinen siitä että kuitenkin lähdit. Moni kipuilee kun rakas harrastus ei yhtäkkiä enää innosta ja treenaamisesta on tullut pakkopullaa.

Tästä ei tule mitään. Tanssista on kaikonut kaikki ilo. Tämä tuntuu vaan pakolliselta puurtamiselta. En enää muista miksi edes aloitin tämän. Ihan sama, vaikka kuinka yritän en kehity, muut menee vasemmalta ja oikeelta ohi?

Tuntuuko tutuilta ajatuksilta?

Miksi tällaisia hetkiä sitten tulee?
Jokaisella on down-hetkiä. Jopa minä joka uskoo positiivisuuteen, käy välillä rypemässä niissä 🙂 Näistä hetkistä voi oppia ja niistä voi löytää voiman ja vahvuuden, silloin nuo hetket eivät kestä ja saa sinusta yliotetta. Minun nähdäkseni on kaksi suurinta syytä miksi näitä down-hetkiä tulee.

Odotukset
Kasataan itselle ja omalle menestymiselle epärealistisia odotuksia.
Kokemukset
Annetaan negatiivisten kokemuksien/sanojen saada yliote ja vaikuttaa itsetuntoon. Koetaan etten ole tarpeeksi hyvä tai en kehity tarpeeksi nopeasti. Verrataan itseään toiseen (yleensä pidempään harrastaneeseen, menestyvään kilpailijaan, opettajaan) ja saadaan epäonnistumisen kokemuksia.

Mitä sitten pitäisi tehdä?

Tee sitä mitä rakastat!

Aloittaminen on helppoa. Paritanssissa sosiaalisuus ja erilaisten ihmisten tapaaminen on yksi merkittävimpiä syitä aloittaa ja jatkaa tanssiharrastusta. Kun innostut jostakin lajista ensimmäiset viikot sujuvat helposti, ja treeneihin lähteminen ei ole vaikeaa. Uuden oppiminen, uudet ihmiset ja innostus kantavat aluksi. Jotta tanssi pysyy elämässäsi sinun täytyy tehdä treenaamisesta rutiinia. Jos homma tuntuu alusta asti tervan juonnilta, se ei tule todennäköisesti kantamaan. Jos tällaiseen fiilikseen lisätään kalenteri ja suunnitellut treenit, tuloksena on vaan extra stressiä ja homma loppuu vielä aiemmin.

Löydä siis laji mistä oikeasti tykkäät. Suunnittele treenit, merkitse treenipäivät kalenteriisi. Silloin kun määrittelet tavoitteesi, määrittelet myös sen mitä treenaat ja kuinka paljon. Jos päätät treenata 5 päivänä viikossa (vähempikin riittää), silloin se tarkoittaa että 2 päivää viikossa on lepoa, silloin et mene sinne salille. Alussa intoa riittää, mutta kroppa ja mieli tarvitsee lepoa ja aikaa sulatella asioita. Kehitys tapahtuu levossa, jos et lepää et kehity.

Joskus ihmiset harjoittelevat monia tansseja samaan aikaan. Joskus käy niin, että tuntuu ettei mitään oikein tunnu oppivan. Valitse yksi tai kaksi lajia joihin keskityt hetkellisesti. Huomaat saavasi varmuuden tekemiseen ja tämä varmuus siirtyy muihinkin lajeihin huomaamatta. Toiset taas haluavat keskittyä vain yhteen lajiin, haluten oppia kaikki sen hienoudet. Joskus kun treenaa vaan yhtä lajia, saattaa siihen tulla kyllästyminen, silloin uusien lajien opettelu voi antaa uusia virikkeitä, mitä voit käyttää omassa päälajissaan. Vaihda tanssia, jos tuntuu ettei tämä enää innosta.

Luo itsellesi tavoitteita. Positiivisia tavoitteita
Tavoitteesi voivat olla juuri niin pieniä (liikun kerran viikossa 1h) tai suuria ( voitan maailmanmestaruuden) kuin haluat. Jos sinulla ei ole tavoitteita, et luultavasti koskaan löydä sitä mitä todella haluat. Onko tavoitteesi saavutettavia, voit luoda myös välitavoitteita jos lopullinen tavoitteesi on vielä kaukana. Yhtä tärkeää kuin luoda tavoitteita on tiedostaa miksi haluaa jotakin.

Hanki itsellesi mentori/valmentaja
Tyyppi joka auttaa sinua pysymään haluamallasi tiellä. Pitää ajatuksesi tavoitteessa, silloin kun itse alat kiertämään kehää. Uskoo sinuun silloin, kun itse et usko. Potkaisee vauhtia, jos sille on tarvetta.

Jos se on kerran noin helppoa…Miksi me emme sitten vain tee asioita mitä haluaisimme?
Uskomukset. Meillä on monia uskomuksia itsestämme ja mahdollisuuksistamme. Jos pystymme tunnistamaan omat uskomuksemme ja muuttamaan niitä, voimme saavuttaa mitä vain haluamme.
Se kuinka ajattelemme sellaiseksi me tulemme. Esim. Jos uskot: Vihaan kuntosalilla käyntiä, en ole siinä hyvä. Et luultavasti koskaan tule käymään salilla. Jos haluat saavuttaa jotakin sinun on opittava ajattelemaan eri tavalla. Voit muuttaa uskomuksiasi. Esim. Kun opettelen kuntosalilla keskivartalo harjoitteet, saan paremman lihaskontrollin ja pystyn paremmin hallitsemaan tanssiasentoni. Paljon motivoivampaa, ja tähän minäkin voin uskoa 🙂

Joskus kun tuntuu silti ettei tässä enään kehity?
Mieti millaiset tavoitteet olet itsellesi asettanut, vertaatko itseäsi muihin? Jos tanssi on sinulle vain harrastus, ei tavoitteiden tarvitse olla maailmanmestaruuteen tähtääviä. Toki harrastus voi olla myös erittäin tavoitteellista. Kunhan tavoitteiden asettamisessa muistat, kuinka paljon aikaa ja innostusta sinulla on laittaa siihen. Tarvitaaan eri määrä harjoitustunteja saavuttaakseen hyvä sosiaalitanssitaso kuin euroopanmestaruus. Silloin kun katsot muita ja ajattelet jonkun saaneen menestyksen helpolla, mieti tiedätkö oikeasti kuinka monta harjoitustuntia kyseinen ihminen on uhrannut saavuttaakseen sen tason? Oppimisessa on aina nousuvaihe, milloin kaikki tuntuu helpolta. Sen jälkeen tulee tasanne, joskus jopa alamäki, jos jaksat edelleen harjoitella niin varmasti pääset tämän vaiheen ohi, ja uuteen nousuun. Tuskaillessasi edistymisen kanssa, muista se ei kestä loputtomiin.

Kilpailuissa ei tullutkaan se sijoitus mitä halusit tai toivoit?
Kun kirjaudut kilpailuun, samalla sekunnilla aivosi alkavat odottamaan palkintoa, ne on rakennettu niin. Mieti miksi sinä kilpailet? Jotta pystyt parempiin kilpailusuorituksiin sinun pitäisi pystyä nauttimaan matkasta kilpailuiden välillä, harjoittelusta ja valmistautumisesta kilpailuun. Jos ainoa motivaattorisi on voittaminen, mitä tapahtuu silloin, kun sinun on lopetettava kilpaileminen (vamma, muuttunut elämäntilanne tms.) tai silloin kun et menesty. Kun opit nauttimaan matkasta menestykseen, opit tärkeitä asioita joita voit hyödyntää myös työelämässä, opiskelussa, yrittäjyydessä. Jos voittaminen on ainoa syy miksi jatkat myös lopettaminen on helppompaa, jos menestystä ei tule. Jos sinulla on muitakin syitä jatkaa, kantaa ne huonon ajan yli silloin kun yksi osa pettää.

Kun tuntuu, että vaikka treenaat kuinka paljon suoritukset ei silti kasva, et kehity ja väsyttää koko ajan. Kroppasi tarvitsee lepoa ja aikaa palautua. Kiire, stressi, ravinto, ahdistuneisuus laittaa kropan käymään ylikierroksilla ja altistaa myös ylikunnolle. Aktiivinen rentoutuminen, hengittämisharjoitukset helpottavat palautumista. Myös sinun mielesi tarvitsee aikaa palautua!

Treenaaminen on tylsää.
Sinun pitäisi muuttaa treenaamistasi 6-10 viikon välein, ihan samoin kuin kuntosalilla käydessäsi. Varsinkin jos alat huomata, että treenaus ei enää innosta, muuta jotakin. Tee suunnittelemasi harjoitteet eri järjestyksessä, ota treeniin joku uusi asia, vaihda musiikki mihin treenaat. Älä yritä harjoitella kaikkia asioita samaan aikaan, hommaa treenipurkki, toimii varmasti ja sen avulla saat rauhan treenata systemaattisesti.(kysy jos kiinnostaa tietää siitä enemmän)
Mentaaliharjoittele, tee mielikuvaharjoitteita millainen tanssija haluat olla ja miten toimia odottamattomissakin tilanteissa.
Itsetuntemus, tunnista miten reagoin stressitilanteisiin. Muistele mikä oli sellainen hetki, kun tunsit onnistuneesi ja koit kasvavasi? Hyödynnä näitä asioita treenauksessa.Usein sellainen kilpailija, jolla on vahva psyykkinen kunto voittaa. Opettele rentoutumaan stressaavassakin tilanteessa.

Sinun vahvin lihaksesi on korviesi välissä.

Siltikin joskus tulee hetki, kun mietit lopetanko tämän harrastuksen. Jos et ole varma mitä tehdä, ota aikalisä. Määritä itsellesi aika milloin et käy tanssimassa ollenkaan, esim. 1kk. Voit myös määrittää, että käyt vain sosiaalitansseissa, pidät vain hauskaa, et mieti kilpailemista tai treenaamista. Pysähdy miettimään mikä oli se pohjimmainen syy miksi aloitit tanssimisen, mikä koukutti sinut tähän harrastukseen?

Jos siltikin edelleen on fiilis, ettei tää enää toimi mulle. Tee rohkea päätös ja lopeta, miksi hankkia elämäänsä ylimääräistä stressiä. Harrastuksesta pitäisi saada voimaa ei tehdä siitä pakollista kakkostyötä.

Löydä ne asiat elämässäsi joista saat kunnon kicksit!

_______________________________________________________________________________

For all of us, there will be moments when the things did not go smoothly. It is the way how you deal those feelings tell are you going to quit your hobby. Anyone can remember the moment when you need to go train and did not feel like, feel tired and dish need to done. Almost always, however, after training you feel glad that you did it.

Is this all? I can’t feel any joy of dancing. This seems a mandatory hard work. I no longer remember why I even started this. No matter how I try improve, the other will pass me from the left and right?

Familiar thoughts?

Where these moments come from?
Everyone has a down-times. Even I who believes positivity, sometimes crawl with them 🙂 These moments can be learned and you can find the strength, then those moments do not last and get grip on you. In my view, there are two main reasons why these down-times happens.

Expectations
People pile up for themselves and their success unrealistic high expectations.
Experiences
Perceived (usually negative) emotions. Someone says badly, giving critique. Thinking I’m not good enough or I did not develop fast enough. Compare themselves in others and getting negative experiences (usually experience dancer, a winning competitor, teacher).

What then should be done?

Do what you love!

Getting started is easy. Couple dance is social thing to do and meeting people is one of the most important reasons to start and continue dancing. When you become inspire about dancing the first few weeks are going easily, and going training is not difficult. Learning new things, meeting new people and enthusiasm carry the first weeks/months. In order to keep the dance in your life you need to do a work-out as routine. If this seems drinking tar just from a start, it will not likely last. If you add a calendar planned trainings, the result is just extra stress dancing ends even earlier.

Discover what you really like. Plan your workouts, mark the dates on your calendar. When you define your goals, define what you train and how much. If you decide to work out 5 days a week (less is also ok), then it means that 2 days a week you rest, then you do not go training hall. At the beginning of enthusiasm is enough, but my body and mind needs rest and time to digest things. Development occurs at rest, if you do not rest you won’t develop.

Sometimes, people will practice many dances at the same time. Sometimes it you feel that you won’t learn nothing. Select one or two dances which you focus momentarily. You’ll notice getting more assurance, and this assurance will transfer to other dances also. Others want to focus on just one dance, wanting to learn all the small things. Sometimes when you work out only one dance, it may become bored, then learning some new dance can boost your main dance also. Change dance if this doesn’t feel good anymore.

Create your own goals. Positive goals
Your goal can be as small (training once a week for 1hr) or large (win the world championship) you want. If you do not have goals, you probably will never find what you really want. Think is your goal achievable, you can also create milestone goals, if the final goal is still far away. As important as creating goals is know why you want something.

Get yourself a mentor / coach
Guy that will help you stay on your path. Keeps your mind on goal, when you start moving in circle. Believes in you when you don’t. Kicks you on butt , if it is necessary.

If it is so easy … Why do not we just do things we want?
Beliefs. We have many beliefs about ourselves and our ability. If we are able to identify our own beliefs and change them, we can achieve what ever we want.
It’s how we think is how we come. For example, if you believe: I hate going to the gym, don’t know how to do it. You will probably never go the gym. If you want to achieve something you have to learn to think in a different way. You can change your beliefs. Ex. When I go to the gym and practise my core,I get better muscle control and I manage better my dance pose. Much more motivating, and even I can belive it 🙂

When you feel that I can’t develop anymore?
Think about what kind of goals you have set for yourself, are you comparing yourself to others? If dance is only a hobby for you, targets don’t need to be aimed at the world championships. Sure, your hobby can also be a very goal-oriented. As long as you remember to set goals, based on how much time and enthusiasm you can put into it. There need a different number of training hours in order to achieve a good level of social dancing than the European championship. When you look at others and think someone receiving an easy success, think do you really know how many training hours the they have sacrificed in order to achieve that a level?

Competitions results wasn’t what you wanted or hoped?
When you sign in a competition, the same second your brain will start to wait for the prize. The brain is built to search for the prize. Think why you are competing? To get better competition performance you should be able to enjoy the journey between the competitions, training and preparation for competition. If your only motivation is to win, what happens when you have to stop competing (trauma, changed life situation etc.) Or when you are not succeeding. Once you learn to enjoy the journey to success, you will learn the important things that you can take advantage of the employment, education, entrepreneurship. If winning is the only reason why you continue to compete, quitting is so much easier. If you have other reasons to continue, those will carry on, when one part fails.

When you feel that, even if you work out hard performance still does not grow, you do not develop and you are tired all the time. Stop for a moment and think could you be overtraining. Your body needs rest and time to recover. Hurry, stress, nutrition, anxiety put your body to overdrive and expose overtraining. Active relaxation, breathing exercise make recovery easier. Your mind also needs time to recover!

Work Out is boring.
You should change the workout every 6-10 weeks, just like when you go the gym. Especially if you start to notice that working out is no longer inspire, change something. Do your planned exercises in a different order, take something new on your training, change the music you train. Do not try to practice all the things at the same time, make training jar, will work for sure, and it helps you get peace and helps work out systematically. (Ask if you’re interested to know more about it)
Mental practice, make the image of exercises what kind of dancer you want to be and how to act in unexpected situations.
Self-knowledge, to identify how to react to stress situations. Think back to what was a moment when you felt successful? Take advantage of these things in your train. Often a competitor with a strong mental condition will win. Learn how to relax in stressful situations.

Your strongest muscles is between your ears.

Still, sometimes there is a moment when you’re wondering will I quit this hobby. If you are not sure what to do, take a time-out. Set up your time when you do not go to dance at all, eg. 1month. You can also specify that you go just social dancing, have just fun, you do not think about competing or working-out at all. Stop and think what was the main reason why you started dancing, what was immersive thing to this hobby?

If even then you have a feeling that this isn’t a longer working for me. Make a bold decision and quit, why acquire more stress in your live. Hobby should gain strength does not make it mandatory second job. Discover the things in your life of where you get best kicks!

I’m a social dancer…We need to compete on that, or do we?

Olen jonkin aikaa jo pyöritellyt tätä aihetta, ja nyt nettijutun ansiosta sain inspiraation kirjoittaa tämän loppuun. Mitä on sosiaalitansssi? Mitä siihen kuuluu? Mikä ei ole sallittua?

Minä näen sosiaalitanssin vapaa-aikana tapahtuvana tanssina, vapaaehtoisena hauskanpitona. Sosiaalitanssiin kuuluu olennaisena osana vaihtuvat tanssiparit, uusien (tai vanhojen tuttujen) ihmisten tapaaminen ja heidän kanssaan tanssiminen. Tanssiminen, siinä hetkessä soivaan musiikkiin, sen hetkisen parin kanssa, juuri niillä askeleilla/kuviolla mitkä teistä molemmista tuntuu mukavalta. Minulle sosiaalitanssissa ei ole taso- tai taitomäärittelyitä. Jokainen tanssi on erilainen, uusi ja jännittävä. Hyvä sosiaalitanssija pystyy tanssimaan lähes kaikkien kanssa, sinun ei tarvitse tuntea pariasi etukäteen.

Saako tanssia sitten opetella, jos haluaa tanssia vain sosiaalitanssia. Tietenkin! Ovatko sitten ihmiset, jotka eivät ole käyneet kursseja tervetulleita tansseihin? Tottakai!

Se millä tavalla me otetaan uudet ihmiset tanssiyhteisössä vastaan, kertoo millaisia arvoja meillä on?
Seuraajalle tanssiin lähteminen täysin ilman mitään tietoa kyseisestä lajista on helpompaa, mikäli viejä osaa jo vähän (tai paljon). Viejänä tanssimaan lähteminen täysin uutena, tietämättä yhtään kuinka pitäisi itse liikkua tai tai toista liikuttaa, ei ole helppoa. Tässäkin tilanteessa voi osaavampi pari auttaa. Itse ajattelen, että tanssimaan voi mennä täysin ilman kursseja, mutta parin tunnin alkeitten jälkeen olo on yleensä jo paljon rohkeampi ja luottavaisempi. Ennen vanhaan oli tapana oppia vanhemmilta tanssit, lisäksi lavoilla vietettiin muutenkin aikaa enemmän, joten katselemallakin oppi. Se toimi silloin ja helpotti tanssimaan lähtöä. Nykyään ei tällainen enää ole tavallista. Aikakausi muuttuu, tanssilajit muuttuvat, ihmiset muuttuvat, asia joka meidän vaan tarvitsee hyväksyä. Miksi ihmeessä me käytetään turvavöitä? Eihän niitä käytetty 35 vuotta sitten. Muut asiat saavat muuttua, mutta tanssi ei?? Lisäksi on paljon lajeja, joita ei esimerkiksi tanssita lavoilla, tai ne ovat uusia, kaikille meille. Jos olet käynyt tanssimassa jo pidempään, voit minusta kertoa sille paniikissa olevalle aloittelijalle, ” Hei, ei haittaa vaika et vielä osaa niin kuin nuo parhaimmat, kelpaat juuri tuollaisena. Jokainen on aloittanut joskus!”

Mitä sosiaalitanssissa sitten pitäisi huomioida? Pari, se on se tyyppi, jonka kädestä pidät kiinni tanssin aikana. Jos me tanssitaan täysin tuntemattoman kanssa, kannattaa liikkeelle lähteä rauhallisesti, tunnustella millainen tanssija hän on. Taitavampi tanssija ottaa vähemmän kokeneen huomioon. Älä siis nolaa, neuvo tai arvostele pariasi. Perusajatuksena minulla itselläni on, että pyrin kaikkien parien kanssa tanssimaan mahdollisimman hyvin, vaikka minun parini ei olisikaan mikään huipputaituri (vielä) Jonain päivänä hän saattaa sitä olla, ja minä ainakin haluaisin hänen tanssivan edelleen minun kanssani. Jos minä kohtelen pariani kunnioittavasti ja hänelle jää meidän tanssista miellyttävä olo, hän todennäköisesti siirtää tuon fiiliksen myös seuraavalle. Hyvä palaa aina takaisin. Kummankin vastuulla on yrittää luoda mahdollisimman hyvä tanssi, yhdessä. Kumpikaan ei ole tullut sinne opettamaan, kumpikaan ei vaan istu kyydissä, kumpikin osallistuu, sen hetkisten taitojensa mukaan. Ja jos joku siltikin menee mönkään, mitä sitten? Hymyile! Niin minäkin teen, kun kaikki ei aina onnistu. Kukaan ei ole täydellinen, ja jos olisi, voi kun elämä olisi tylsää ja ennalta-arvattavaa. Joskus tanssikemiat natsaavat täydellisesti, joskus taas eivät, se on elämää, aina tulee uusia biisejä ja tansseja. Arvosta pariasi, juuri sellaisena kuin hän on!

Usein kun puhutaan sosiaalitanssista nousee esille, ”ne kilpatanssijat”, jotka tulee pätemään ja esiintymään…Minä ymmärrän tämän ”kilpatanssijat” tanssijoina, jotka kilpailevat, vakioita, lattareita, lavacupia, wcs, lindyä. Ihan sama mitä.
Joissakin tansseissa ja yhteisöissä kilpaileminen on vain yksi pieni osa lajin/lajien harrastamista, pääpaino kuitenkin on sosiaalitanssista ja siitä nauttimisesta.
Joissakin lajeissa treenataan, ja kilpaillaan erittäin aktiivisesti, yleensä oman parin kanssa, ja harvemmin tanssitaan sosiaalitanssia muiden kanssa.

Sitten on yhteisöjä, joissa käydään vaan tanssimassa. Ei treenata juurikaan, ei mietitä tekniikkaa, tanssitaan vaan. Kaikki nämä ovat yhtä oikein, erilaisia, hyviä tapoja kaikki kunhan ihmiset muistavat erottaa vapaa-ajan kilpailuista. Nauttia tanssista.
Jokaisen pitää ottaa muut tanssijat huomioon, tahallaan törmäilyä ja tuuppimista ei pitäisi sallia koskaan, missään tilanteessa. Vahinkoja sattuu, ja silloin pyydetään anteeksi, ihan sama kenen vika, ei se ole sen isompi juttu, samat käytöstavat pätevät kuin normaalielämässäkin. Jos kuitenkin huomaat koko ajan pyyteleväsi anteeksi, suosittelen hieman tarkkailemaan omaa tanssiasi ja sitä miten liikut ja kuinka laajasti. Taitava tanssija pystyy tähän, vähemmän tanssineille oman tilan hahmottaminen voi olla hieman haasteellista. Jos on tilaa voi liikkua isommin, jos ei ole niin silloin mennään pienemmin, normaalia järjenkäyttöä. Taitava tanssija pystyy varioimaan tanssiaan enemmän kuin aloittelija, jolloin vastuu muiden ihmisten huomioimisesta kasvaa.

Metsään mennään ja kovaa, kun ihmisiä aletaan arvioimaan ja arvottamaan kilpailutulosten ( tai todellisen/kuvitellun tanssitaidon) perusteella. Varsinkin, kun sosiaalitanssissa ruvetaan tanssipareja hakemaan kilpailutulosten ja sijoitusten perusteella. Silloin kun tanssija ei voi tai viitsi enään tanssia aloittelevien tanssijoiden kanssa, koska he eivät ole tarpeeksi hyviä, on minusta menetetty jotain. Kilpailuiden tulokset kertovat sinun tanssisi tason tänään, näillä tuomareilla, näitä kilpailijoita vastaan. Kilpailun tulos ei kerro sitä miten sinä olet kehittynyt. Se ei todellakaa kerro sitä oletko hyvä sosiaalitanssija. Se ei kerro sinun arvoasi tanssijana! Meidän jokaisen tulee muistaa, että aina on olemassa joku joka on parempi. Joku, joka treenaa vielä kovemmin, joku joka on vaan lahjakkaampi, joku jolla on parempi onni, joku joka vaan pieksee sinut tuloksissa.

Ja se esiintyminen… Lavoille tai tansseihin tullaan esittämään. No kyllähän tanssi on esittämistä, jo aikojen alusta asti eri sukupuolet ovat tanssineet toisilleen, tarkoituksena parinhaku, huomion kiinnittäminen, esittäminen, yleensä omalle parille. Miksi tai miten tämä olisi muuttunut? Kyllä minä ainakin haluan osallistua tanssiin, tanssia omalle parilleni. Tämähän on kai paritanssia, eikö?? Muutenhan me jorailtaisiin kaikki yksin kotona. Jos pari tanssii yhdessä, pitää hauskaa, hulluttelee, nauttii. Haittaako se jos he ”esittävät” toisilleen? Haittaako jos tämä tanssi näyttää hyvältä, myös sivusta katsottuna? Ei! Mikäli joku tuntee itsensä loukatuksi, jonkun yhteisestä tanssista, pitäisi ehkä katsoa itseään peiliin ja miettiä ”Miksi minä reagoin näin?”. ”Miksi minä kuitenkin katson heidän tanssiaan?”
Joskus esiintymiseksi taidetaan laskea kuitenkin vain tanssitaito, ajatellaan heti että taitavampi esiintyy. Miksi näin, kateuttako? Kateus, siitä jos joku osaakin enemmän? Onko osaaminen tanssimaailmassa väärin? Minä tykkään keittiöesimerkeistä 🙂 Jos minä osaan laittaa perunoista 17 eri ruokalajia, enkö minä saisi valmistaa niitä, koska pääosin ihmiset osaavat laittaa niitä vain 5 eri tavalla? Onko se muilta pois jos meillä syödään eri ruokia, kuin heillä? Niinpä.
Karrikoidaan vähän. Olisiko parempi, jos ihmiset vaan kävelisivät ympyrää? Kukaan ei saa erottua? Kaikki, jotka pukeutuvat tai tanssivat eri lailla poistetaan. Ole mahdollisimman hajuton, mauton ja väritön, älä vaan halua kehittyä. Älä vaan pidä hauskaa tai naura. Kuulostaako pelottavalta?

Mikäli haluan opettaa sosiaalitanssia, minun pitää itse tietää mitä se on. Miten voisin opettaa asioita, joita en itse pysty toteuttamaan? Mikä minulle tanssiessa merkitsee sitten kaikkein eniten? Se millaista ihmisten on tanssia minun kanssani. Jos aloitteleva tanssija tulee hakemaan minua, ja hymyilee tanssin lopuksi, olen onnellinen. Saanko sen viejän, jonka kädet tärisee, rentoutumaan? Tunne, kun huomaa yhdessä luoneensa jotain mahtavaa, molemmille meistä. Se että huomaan kehittyväni itse tanssijana, niin että pystyn nauttimaan itse tanssiessani jonkun paljon minua paremman kanssa. Katso itseäsi peilistä ja mieti miksi sinä käyt sosiaalitansseissa? Jos joskus en pysty aidosti käymään sosiaalitanssimassa, tapaamassa ihmisiä ja nauttimaan tansseista siellä, voin yhtä hyvin lopettaa koko tanssimisen.

Toivottavasti Juhannuksena mahdollisimman moni meistä pääsee tanssimaan. Nauttimaan liikkeestä, musiikista ja mahtavista ihmisistä, ilman kyräilemisen peikkoa. ENJOY!

I can’t see you…so I can do what ever I want!

Minulla on jo jonkin aikaa muotoutunut ajatus kirjoittaa tanssin sosiaalisuudesta. Erilaisista ilmiöistä ihmisten välillä, liittyen tanssiin.

Tansseissa parini katseli minua nenänvartta pitkin ja sai minulle tunteen etten osaa tanssia häntä miellyttävällä tavalla. Joskus pääsee tanssimaan enemmän, joskus vähemmän, siksi olen opetellut viemään. Tansseissa on ihan liian vähän HYVIÄ miehiä, naiset eivät pääse tarpeeksi tanssimaan. Siellä sitä seisotaan ja odotetaan, että joku hakee tanssimaan, usein turhaan. Tanssimaan pääsy on minulle viikon kohokohta! Minulle tuli ihan sellainen olo, että minähän osaan tanssia. Tanssimisesta on tullut suorittamista, ja ihmiset tulevat tänne pröystäilemään tanssitaidollaan.

Onko tutun kuuloisia lauseita?

Ihmisen perustarpeisiin sisältyy tarve kuulua johonkin. Ihmiset haluavat osallistua, olla mukana, he haluavat puhua, kertoa ja vaihtaa ajatuksiaan sekä kokea hyväksyntää. Nämä asiat usein yhdistetään tanssiin, lisäksi paritanssissa saadaan myös fyysistä kosketusta, mikä sekin lisää hyvänolon ja hyväksytyksi tulemisen tunnetta. Näiden monien hyvien asioiden vuoksi maailmalla on suuri määrä erilailla tanssivia ihmisiä. Tanssi koukuttaa meidät tehokkaasti tuohon hyvänolontunteeseen ja sitä haluaa aina vain lisää. Ihanaa ❤

Asian toinen puoli on se fanaattisuus mihin välillä törmää. Ymmärrän, että ihmiset jotka ovat jossakin asiassa sydämellään mukana, asiassa jota rakastavat, joskus innostuvat liikaa. Silloin asiat jotka toinen ihminen näkee pienenä, saavat jättimäiset mittasuhteet, tunteet ottavat vallan. Silloin tehdään tulkintoja, päätelmiä, joita toinen ei ole edes villeimmissä unissaan kuvitellut sanovansa/tekevänsä.

Minä uskon, että niin kauan, kun meillä on ollut tapa kommunikoida toisen ihmisen kanssa, niin kauan on myös tullut väärinymmärryksiä ja tulkintoja sanotusta. Tulkintoihin vaikuttavat meidän aiemmat kokemuksemme ja persoonallisuutemme. Kuulijan (lukijan) tunteisiin ja tulkintaan vaikuttavat lisäksi hänen oma kulttuuritaustansa, arvonsa ja asenteensa.

Näin sosiaalisenmediankautena on tullut, ehkä liiankin helpoksi tuoda julki kaikki ne pettymykset ja tulkinnat mitä tanssi-illan aikana on tapahtunut tai jättänyt tapahtumatta. Jokaista sanaa, katsetta ja huokausta vatvotaan päiviä jollakin keskustelupalstalla, ja tehdään kymmeniä uusia tulkintoja asiasta. Yleensä kirjoitettu teksti on lisäksi todella helppo ymmärtää väärin, koska ihmiset ovat täysin luetun varassa, ja siitä tehdään tulkinnat omien tunteiden perusteella. Minua ei häiritse keskustelu asioista, minua häiritsee se negatiivisuus, mitä näihin keskusteluihin liittyy. Millaisen viestin se antaa muille tanssiyhteisössä oleville tai siihen tuleville?

Tai keskustelut virheistä, tanssilajeista, opetuksesta, tekniikasta jne. Millä tavalla näitä keskusteluita käydään? Mikä on se oikea tapa, paikka ja aika? Keskustelu on aina hyvästä, kunhan se tehdään järkevässä paikassa, eikä keskustelu aiheuta paniikkia asiasta tietämättömälle. Karrikoitu esimerkki omasta ammatistani: Haluaisitko sinä, että elintarvikkeiden kanssa työskentelevät ihmiset alkaisivat keskustella kaikista niistä säädöksistä ja lämpötiloista, sekä monista virheistä, jotka aiheuttavat ruokamyrkytyksiä? Niistä kymmenistä virheistä mitä me normaalit ihmiset teemme, joka päivä, ja kuinka huomaamattamme olemme aiheuttaneet monia vaarallisiakin tilanteita läheisimmille, kun emme ole kaikkea tienneet ja osanneet ottaa huomioon. Oman lisänsä keskusteluun toisivat vielä kaikki ne tavalliset ihmiset, jotka ovat lukeneet netistä jonkun kirjoituksen, sekä pari bakteerikammoista… Totaalinen soppa olisi valmis 🙂

Minun oma ajattelumaailmani muuttui monta vuotta sitten, kun työskentelin aivan mahtavan keittiömestarin kanssa. Puhuimme ammattilaisista, ja hän tuumasi. ”Ammattilaisen tunnistaa siitä, että hän osaa olla hiljaa.” Se vaikka tiedät paljon asiasta, ei tarkoita, että sinun pitäisi julistaa sitä joka käänteessä. Sinä tiedät ja ymmärrät mitä kannattaa sanoa ja milloin. Sama pätee minusta tanssiin. Jokainen pitkään tanssia harrastanut tietää paljon, jokaisella on oma tapansa tehdä asioita, se ei haittaa. Keskustelua voi käydä ilman negatiivisuutta ja oikean tai väärän etsimistä. Tanssiminen on aina hyvä asia, saat tehdä sitä omalla tavallasi, kunhan et satuta muita.

Kuinka fanaattisilta ja suvaitsemattomilta me tanssijat välillä kuulostetaan? Mieti haluaisitko sinä liittyä siihen joukkoon? Uskaltaisitko ottaa sitä riskiä, että aloittelevana tanssijana syyllistyt noihin moniin anteeksiantamattomiin virheisiin, (joita et edes tiennyt olevan) ja niitä sitten vielä puitaisiin julkisesti.

Kiinnititkö huomiota alun lauseisiin? Mitkä niistä jäivät mieleen? Yleensä ihminen löytää ne negatiiviset asiat, niihin tartutaan ja niitä väännellään. Mikäli jokainen aloitettu keskustelu kirjoitettaisiin positiivisessa muodossa myös, niiden lopputulos varmasti muuttuisi. Samalla ehkä myös keskustelu tanssin ympärillä muuttuisi positiivisemmaksi,ja samalla antaisimme muillekin kuvan, että tanssivat ihmiset ovat juuri niin mukavia ja avoimia, kuin me todellisuudessakin ollaan. Negatiivisuus on verho, joka estää meitä näkemästä hyviä asioita.

Sosiaalisen median myötä ihmisten on ollut helppo tuoda julki asioita, mitä harva sanoisi kasvotusten toiselle. Meidän aikuisten kannattaisi joskus pysähtyä miettimään niitä ohjeita mitä lapsille ja nuorille annetaan sosiaalisen media käytöstä.
”Älä kirjoita mitään, mitä et pysty sanomaan kasvotusten”
”Oletko varma, että olet ymmärtänyt mitä toinen tarkoittaa? Vai tulkitsitko jotain?”
”Onko tämä sellainen tieto tai keskustelu, jonka haluat kaikkien näkevän?”
”Onko tämä kirjoitus tehty tunnekuohun vallassa, älä lähetä sitä ennen kuin olet rauhoittunut”

Minä ymmärrän, että erilaisissa tilanteissa törmää ihmisiin, jotka käyttäytyvät huonosti tai epäasiallisesti. Sellaisia ihmisiä on aina, niiden ihmisten määrä on vakio, halusit tai et. Se ei tee siitä hyväksyttävää, eikä se oikeuta meitä olemaan samanlaisia. Jätä sellaiset omaan arvoonsa. Siirry niiden ihmisten seuraan, jotka saavat hymyn sinun huulillesi.

Minä haluan haastaa kaikki tanssijat kirjoittamaan ja jakamaan vähintään yhden positiivisen kertomuksen, päivityksen, instan, twiitin, tekstiviestin ihan minkä tahansa. Valitse siihen joku asia mikä on positiivista (pari)tanssissa. Joku asia, mikä saisi uuden ihmisen kiinnostumaan tanssimisesta. Joku kokemus minkä haluat jakaa meille muille, joka näyttää ettei me tanssijat olla negatiivisia, vaan positiivisia ja suvaitsevaisia. Näytetään että tanssi on harrastus johon todellakin kannattaa tulla mukaan!

Do you wanna feedback?.. No? You get it anyway!

Minä olen monta kertaa miettinyt. Miksi joku toinen ihminen haluaa kertoa minulle mitkä kaikki asiat teen väärin? Kuinka tämä auttaa minua tai häntä, millä tavalla se tekee minusta paremman tanssijan?

Saako tanssikurssilla antaa palautetta?

Oletko törmännyt koskaan tanssikurssilla siihen, että parisi alkaa kertomaan mitä sinun pitää tehdä, tai mitä teet väärin? Opettaja kertoo tunnilla mitä sinun pitäisi tehdä, pari kuitenkin papattaa vieressä niin, että korvissa soi, keskittymisestä opetukseen ei meinaa tulla mitään? Joskus pari antaa näitä ohjeita aika tökerösti, ehkä jopa tahallaan ilkeästi, yhtään miettimättä miltä sinusta tuntuu, lopuksi tekisi mieli itkeä, kun mikään ei tunnu onnistuvan. Pahimmassa tapauksessa näitä paulautteen antajia, neuvojia, on useita, piina tuntuu vain jatkuvan ja jatkuvan. Lopputuloksena on, ettet muista mitä piti tehdä tai opetella, päälimmäiseksi tunnilta jäi mieleen se, että en osaa ja olen huono.

Minun mielestäni kaikkien tunnilla olevien oikeus on saada harjoitella rauhassa, aina. Sinä et voi tietää mitä muuta toisen ihmisen elämässä on, kuinka rankka työpäivä, vaikeita asioita tai surua. Joillekin tanssimassa käyminen on juuri sen päivän kohokohta, pelastus. Haluatko sinä olla se, joka pilaa tämän?

Opettajana minun tulee puuttua aina negatiivisen palautteen antamiseen tunnilla. Välillä näitä sala-opettajia on vaikea havaita, vaikka ryhmän ilmapiiristä huomaat, että jokin on vialla, parhaani kuitenkin yritän.
Mielestäni, jos sinulla on aikaa keskittyä siihen mitä kaikkea parisi pitäisi tehdä tai mitä kaikkea hän tekee väärin. Sinä et tee silloin itse tarpeeksi! Jos keskityt itse siihen miten voisit itse viedä/seurata parhaalla mahdollisella tavalla tai siihen onko sinun tekniikka-asiat kunnolla tehty. Silloin et ehdi murehtimaan parin virheitä, omissa virheissäsi on ihan riittävästi tekemistä. Sillä ei ole väliä oletko viejä tai seuraaja, antamasi palaute on ainoastaan sinun näkemyksesi, se ei välttämättä ole tarpeellinen parillesi sillä hetkellä. Joskus on käynyt niin, että kun olen puhunut tunnilla käyttäytymisestä, niin tunnin jälkeen on osa oppilaista tullut sanomaan ”Kiitos, olin jo lähes lopettamassa tämän, kun koko ajan joku on neuvomassa.”

Tämä ei tietenkään estä sinua kysymästä, jos haluat, että parisi antaa sinulle palautetta. Muista kuitenkin, että silloin vastuu siirtyy sinulle. Raken sanoin; ”Älä kysy kysymyksiä joiden vastauksista et tykkää!” Samalla muistutan, että mieti oletko ihan varma, että parisi oikeasti osaa neuvoa sinua? Mitä jos sinulta kysytään jotain? Vastaa rehellisesti jos et osaa auttaa. Ja jos tiedät vastauksen, oikeasti tiedät, voit auttaa vaikka kysymällä, ”Auttaisiko jos tekisit näin?” Tai ”Tämä tuntui tosi kivalta, kun teit noin.” Positiivisesti annettu ohje tai palaute voi monta kertaa korjata tilanteen, ilman sitä kriittistä palautetta. Pohdi myös annatko palautteen siksi, että haluat auttaa oikeasti vai tuntea itsesi paremmaksi kuin tuo toinen? Kaikki eivät opi yhtä nopeasti, meidän tarvitsee se hyväksyä.

Muista kuitenkin, että tunnilla on vain yksi opettaja tai opettajapari! Heillä on suunnitelma miten ja minne ryhmää ohjataan.

Mitä voin tehdä jos saan palautetta jota, en ole pyytänyt?

Palautteeseen jota joskus tunneilla saa, voi suhtautua monin eri tavoin. Voit sanoa, että ”Keskityn tähän mitä opettaja antoi tehtäväksi, en kiinnittänyt tuohon mainitsemaasi asiaan niin paljon huomiota.” Tai ”En tiennyt, että minulla on tuo ongelma, pyydetään opettaja katsomaan, niin saan tämän sen heti korjattua.” Tärkein ohje on, mikäli et onnistu annetussa tehtävässä/kuviossa/tekniikassa, kysy apua opettajalta.

Vastaa negatiiviseen palautteeseen samalla tavalla. Mieti auttaako se?? Joskus ihmiset, jotka ovat ottaneet tehtäväkseen kertoa sinun virheesi, eivät kuuntele vaikka sanoisit mitä. Negatiivisuus synnyttää negatiivisuutta, haluatko lähteä siihen mukaan?
Onko ok antaa tanssilavalla/bileissä palautetta tanssiparille?

Ei! Entä jos? EI! Tanssilavalla/bileissä kaikki ovat viettämässä vapaa-aikaa, rentoutumassa, pitämässä hauskaa, ja silloin ei todellakaan kaipaa tanssiparinsa kommentteja siitä mitä tekee väärin. Kyseessä on kuitenkin aina ainoastaan yksi tai kaksi kappaletta, eiköhän sen kestä vaikka tanssitaivas ei tämän parin kanssa aukeaisikaan. Mikäli sinä teet oman osuutesi ja tanssit itse niin hyvin kuin osaat, pystyt huomioimaan ja tarvittaessa kompensoimaan pariasi, jotta molemmilla olisi miellyttävä tanssikokemus. Tanssitaidossa parempi on se joka, ottaa isomman vastuun yhteisen tanssin onnistumisesta.
En tarkoita, että sinun pitäisi sietää epäasiallista käytöstä tai jos parisi satuttaa sinua tanssin aikana, tottakai sen voi sanoa, mutta asiallisesti. Sana kiirii kyllä kauas, kun aloittaa parinsa arvostelun sosiaalitansseissa, voit ehkä huomata kuinka tanssikutsut vähenevät ja vähenevät…

Parille palautetta?

Kyllä, positiivista palautetta!

Jos haluat palautetta omasta tanssista, ota yksäri opettajalta jota arvostat, silloin keskitytään vain sinuun ja sinun tanssitaitosi parantamiseen.

Tai lähde vapaaharjoittelemaan hyväksi kokemasi parin kanssa, ja sopikaa palautteen antamisesta. Silloinkin on hyvä muistaa, että saamasi palaute on vain yhden ihmisen mielipide sen hetkisestä tanssista.
Jokaisessa parissa, jonka saat on jotakin hyvää. Jos tuntuu ettei tanssi suju, niin hymyile, ei jokaiselle tarvitse jotain sanoa. Paria vaihdetaan kuitenkin kohta. Positiivisella palautteella monta kertaa saa paremman tuloksen, kuin negatiivisella. Mieti millaista palautetta itse haluaisit? Ja missä tilanteessa?

 

I am a higher level dancer… or am I?

Osaaminen ei ole tule itsestään, se ei ole sidottu aikaan, siihen kuinka kauan olet tanssinut. Osaaminen syntyy ajasta ja työstä, siitä kuinka paljon olet tehnyt töitä oman kehittymisesi eteen.

Olen ollut itse monilla kursseilla ja leireillä opettamassa ja oppimassa, sekä puhunut monien oppilaiden ja järjestäjien kanssa kurssien tasoryhmistä. Miten saataisiin tanssijat arvioimaan omaa tanssiaan realistisesti? Tulemaan sille tasolle missä oppisi parhaiten, juuri niitä asioita joita tarvitset tanssiisi, nyt?

Ihmiset tuntuvat ajattelevan ” Olen tanssinut 10 vuotta, tottakai osaan tämän” Tai, ”kun kävin kursseilla aktiivisesti olin paras tai ainakin melkein paras, olen sitä siis myös nyt”. Eihän se niin mene. Tanssijat muuttuvat, tanssi muuttuu.

No mitä siitä, jos joku nyt on ”väärällä” tasolla, ketä se sitten haittaa? Mitä sitten, kun ”väärällä” tasolla on melkein puolet porukasta, joskus jopa yli puolet?

Kerron esimerkin. Olin Amerikassa, ensimmäistä kertaa west coast swing tapahtumassa. Tarjolla oli 3.lla eri tasolla tunteja. Menin kysymään järjestäjältä mille tasolle minun kuuluisi mennä? Kuka arvioi minun tanssitaitoni? Vastaus oli: ”Minä itse arvioin oman tanssitaitoni ja menen sille tasolle, kun ajattelen itseni olevan.” Okei, suuntaan siis 2 tasolle. Tuntien jälkeen ajattelen, että käyn kurkkaamassa myös ylemmän tason tuntia, ja jos taso on niin korkea etten pärjää, luikin takaisin keskitasolle. Järkytys!
Taso ylemmällä oli aivan sama, ellei jopa heikompi, koska ihmiset ajattelivat tietenkin olevansa ylemmän tason tanssijoita, ja perusteita ei enään tarvitse opetella. Yli puolet tunnista käytiin kuitenkin perusaskeleen rytmitystä, kun ihmiset eivät sitä osanneet. Muistan ihmetelleeni tätä suuresti, tämäkö on haastavinta opetusta mitä täältä löytyy?

Myöhemmin juttelin opettajien ja ylemmissä luokissa kilpailevien tanssijoiden kanssa. He sanoivatkin suoraan, etteivät käy tapahtumissa tunneilla koskaan, kun ryhmien tasot ovat mitä ovat. On järkevämpää ottaa yksityistunteja, tai käydä tasotsekatuilla pienryhmätunneilla. Suomessa meidän ehkä kannattaa ottaa tämä huomioon, jotta meille ei käy samoin…. vai onko jo käynyt?

Minusta olisi tärkeää huolehtia tapahtumissa/kursseilla, että myös nuo taitavammat tanssijat haluavat tulla tunneille ja myös oppivat niissä jotain. Asiakkaiden pitää saada vastinetta rahoilleen. Jos olet liian vaikealla tunnilla et opi mitään, tulee vain pahaolo, ja tuntee itsensä huonoksi, etkä halua enään tulla tunneille. Jos olet tunnilla missä pitäisi opetella haastavampia asioita, mutta opettaja joutuu laskemaan opetuksen tasoa, koska ihmiset eivät osaa perusteita, turhaudut, etkä enään tule tunnille. Kaikki häviävät.

Miten nuo tasot sitten jaettaisiin? Olisiko se tasoryhmä- ”tsekkaus”, ylemmän tason tunneille osallistujille vai nostaako opettaja oppilaat seuraavalle tasolle, kun katsoo taidon riittävän vai mikä olisi sinusta hyvä tapa? Tarkoitus olisi taata mahdollisimman laadukas opetus, joka auttaa juuri sinua eteenpäin omassa tanssissasi. Tärkeää on tietenkin, että on tuo tapa mikä tahansa, se pitää  hoitaa hyvin ja ammattimaisesti, niin että osallistujat tietävät mitä taitoja odotetaan ja ettei ketään nolata.

Haluaisin opettajana pystyä tarjoamaan opetusta kaiken tasoisille, alkeista jo pidemmälle tanssineisiin. Välillä opetetaan ryhmiä jossa kaikki ovat yhdellä tasolla, ja eri tasoiset tanssijat tanssivat yhdessä, hienoa. Näillä kursseilla edetään tietenkin ryhmän mukaan, ja opettaja vastaa siitä, että kaikki saavat jotain uutta työstettävää tanssiinsa. Opettajien on silloin todella tunnettava asiansa ja opettamansa laji.

Tasot ja nimet vaihtelevat paikasta riippuen, konkari edistyneet, jatko, taso 5 jne. yhteistä kaikille on kuitenkin se, että kyseinen taso on korkkein mihin ihmiset voivat osallistua, sillä hetkellä. Tuntuu, että tanssikursseilla käyville on tasoryhmistä tullut jonkinlainen statussymbooli, korkeimmalle tasolle on päästävä hinnalla millä hyvänsä. Mieti, miten se, että käyt noilla ylemmän tason tunneilla tekee sinusta paremman tanssijan, jos perusteissa on vielä opeteltavaa? Miten voit opetella lajin haastavampia variaatioita, kuvioita, jalkatekniikkaa tai musiikintulkintaa, jos et pysy edes rytmissä, tai et pysty seuraamaan/viemään edes peruskuvioita? Entä kuinka reilua on muita ryhmäläisiä kohtaan?

Ajattele. Olet käynyt esim. kahden tunnin alkeet. Kuinka paljon osaat? Perusaskeleen, ehkä jonkin kuvion. Perusteiden osaaminen tarkoittaa minulle mm. lajin perusliikkumista, kykyä seurata/viedä peruskuvioita, perus pyörimisiä, rytmin ja perusaskeleen hallintaa. Tietenkään nuo osa-alueet eivät ole vielä täydellisesti hallinnassa, eikä pidäkään olla, niitä harjoitellaan koko ajan lisää. Minusta olisi kyllä hyvä myöskin ymmärtää se ettei perustanssitaitoa hankita 2 tunnissa. Kuinka kauan se sitten vie? Riippuu täysin ihmisestä. Jos käyt vain tunnilla esim. kerran viikossa 15 viikkoa, todennäköisesti hallitset perusasiat kohtuullisesti, kauden päättyessä. Jos käyt vain tunnilla kerran kuussa n. 2 tuntia kerrallaan, perustanssitaidon hankkiminen vie todennäköisesti ainakin vuoden. Jos käyt tunnilla kerran viikossa, treenaat opetettuja asioita aktiivisesti, otat vielä ehkä yksityistunnin, saatat pystyä hankkimaan perustanssitaidon parissa kuukaudessa. Taidon hankkimisnopeus on suhteessa työhön, jota oppilas itse tekee tuntien välillä.

No, mistä hitosta sitten tietää onko valmis ylemmälle tasolle? Niinpä. Jos käyt alkeissa ja sinusta tuntuu, että tämä on aika selvää ja pystyt tuskailematta tunnilla mukana, käy kysymässä tunnin jälkeen opettajalta, voisitko mennä seuraavan tason tunneille? Opettaja yleensä tietää millainen taso muilla tunneilla on. On syytä tiedostaa, että tasothan ovat riippuvaisia siitä ketä tunneille/kurssille on tulossa, ne vaihtelevat leiristä ja paikasta toiseen. Eli jos tänään olet jatko tunneilla, se ei aina automaattisesti tarkoita, että taso on sama kaikilla kursseilla tai leireillä.

Minusta ei ole häpeä käydä ”alemman”-tason tunneilla, sieltä saa aina parannusta omaan perustekniikkaansa. Joka kerta kuulen jotain uutta, jotain sellaista mitä joku muu ei ole vielä samalla tavalla sanonut, ja minusta tulee näin aina parempi tanssija. Yksäreillä, käydään joka kerta perusteknillisiä asioita, joten perusteiden opettelu ei lopu koskaan, ei edes niillä parhaimmilla tanssijoilla.
Oletko sinä valmis katsomaan peiliin ja arvioimaan omaa tanssiasi, oikeasti?

Teaching is not a calling, it is diagnosis <3

Mistä tunnistaa hyvän tanssiopettajan?
 

Miksi minä mietin tätä? Tai miksi kirjoitan tästä?
Joku on minulta kysynyt. ”Miten tunnistaa hyvän tai huonon tanssinopettajan?” Hyvä että kysyvät! Tiedänkö vastauksen, en todellakaan. En tiedä mitä muut tanssinopettajat, valmentajat, ohjaajat (mikä kenenkin nimike nyt onkin….) miettivät omasta opettamisestaan? Kuinka paljon he miettivät omaa opetustaan tai itseään opettajana? Joten ainoa asia mitä voin tehdä, on kertoa omia ajatuksiani. 

 Minä haluan kehittyä opettajana koko ajan. Uskon, että jokainen haluaa olla mahdollisimman hyvä opettaja. En usko kenenkään, tahallaan opettavan ”väärin”. Onko kaikista siis opettajaksi? En usko. Eihän meistä jokainen ”oikeassa” elämässäkään halua opettaa. En ota tässä kantaa siihen millainen koulutus tanssinopettajalla pitää olla tai pitääkö olla, se on aiheena liian laaja tähän liitettäväksi. 

Mistä tunnistaa hyvän opettajan? 

Opettajalla on hyvä asenne opettamiseen? Asenteeseen minä lasken kuuluvaksi; asenteen muita ihmisiä kohtaan, omia oppilaitaan tai opettamaansa asiaa kohtaan, vastuun omasta tekemisestä ja omasta ammattitaidosta sekä omista arvoista (esim.raha vs. laatu). Samat asiat pätevät kaikilla aloilla missä opetetaan. Jokainen muistaa varmasti omilta kouluajoiltaan opettajan jolla oli mahtava asenne ja sitten oli niitä joilla ei ollut… 

 Toivoisin jokaisen opettajan pysähtyvän silloin tällöin miettimään, MIKSI minä opetan? 

 Opettaja hallitsee opettamansa asian? Opettaja pystyy vastaamaan oppilaiden kysymyksiin? Usein minusta tuntuuu, että oppilaiden kysymykset tunneilla koetaan pahaksi asiaksi tai arvosteluksi opetusta kohtaan. Tai entä jos joku on eri mieltä opettajan kanssa? Apua, eihän niin voi olla! KYLLÄ! Minusta on hienoa, jos joku kysyy, miksi? Vaikka jopa haastaa välillä minut perustelemaan opetukseni. En tarkoita, että koko ajan pitää olla eri mieltä, mutta kysy rohkeasti jos joku mietityttää. Jos joku ajattelee minun tunneillani ja kysyy jotakin, minä hihkun kyllä innoissani. Kuinka monen tanssinopettajista olet kuullut sanovan tunnilla, ”olkaa eri mieltä, älkää uskoko kaikkea mitä sanon ellet ole itse samaa mieltä, saattaa olla että en tiedä kaikkea” tai edes jotain siihen viittaavaa? Ei ole montaa tullut vastaan. 

 Miten erottaa huonot opettajat hyvistä, jos sinulla ei ole tanssitaustaa? En tiedä? Ajattele, että tämä on vähän sama asia, kuin ravintoloissa. Huonot vain katoaa ajan kanssa. Tiedän ettei se auta sillä hetkellä sitä, joka sai ruokamyrkytyksen ( tai huonoa opetusta), mutta nopeuttaa varmasti kyseisen paikan katoamista. Oppilaana tuntuu varmasti turhauttavalta huomata, kun et kehitykkään niin kuin ajattelit. Tiedän mistä puhun, koska oma tanssinopettelu alkoi juuri tällaiselta kurssilta. Huonojen tapojen poisoppiminen on haastavaa.

Hyvä opettaja tuntee opettamansa asian/lajin? Tarviiko hänen olla esim. Suomen paras, Ei. Mutta parin tunnin alkeiskurssin jälkeen, en itse lähtisi vetämään uutta lajia. Minä puhun nyt vain omasta puolestani, joku muu voi ajatella toisin. Minä haluan ymmärtää opettamani lajin. Haluan tietää mistä puhun, jotta pystyn vastaamaan oppilaideni kysymyksiin. Eli jos olen huippu omassa lajissani, minusta tulee siis loistava opettaja? Ei välttämättä. On eri asia opettaa kuin tanssia, kun tämän tiedostaa voi sinusta tulla loistava opettaja.

 Itse haluan oppilaideni kehittyvän mahdollisimman paljon. Haluan, että oppilaani oppivat tanssimaan. Nautin ihmisten kanssa työskentelystä ja paras palkinto on, kun näen oppilaideni kehittyvän. Pystyn kuitenkin arvostamaan myös niitä, jotka ovat tunneillani vain sosiaalisten syiden vuoksi, se on myös täysin hyväksyttävää. Toivon, että kaikille löytyy tunneiltani jotain uutta. Jokainen voi ottaa tai jättää käyttämättä, parhaani pyrin opettajana silti aina tekemään. Ehkä siinä ohessa he oppivat myös tanssimaan. Haluan opettaa heidät tiedostamaan, että tanssi kehittyy koko ajan, ja mikään ei ole lopullista. Myös minä kehityn, niin tanssijana, kuin opettajana.

Haluan, että heillä on hauskaa opetellessaan. Haluan, että he pystyvät nauttimaan tanssimisesta mahdollisimman monien ihmisten kanssa. Hyvä perustekniikka on minulle tärkeämpää, kuin miljoona kikkailukuviota. Hyvä ja toimiva parityöskentely on tärkeämpää, kuin askeleet tai varpaiden asennot.

Haluan tarjota oppilailleni mahdollisuuden käydä niin monen opettajan tunnilla, kuin he kokevat hyväksi, ja silti palata minun tunneille, jos niin haluavat. Uskon, jos käyt mahdollisimman monen opettajan tunneilla, löydät itsellesi sopivan opettajan ja lajin/tanssin, ja kehityt. Jos minä en ole tarpeeksi hyvä opettaja, oppilaani siirtyvät muualle. Minun tehtäväni on kannustaa oppilasta onnistumisiin, löytämään oman tiensä ja tapansa. Aina se ei ole minun tapani, mutta olen iloinen jos oppilaani löytää sen toisen opettajan ohjauksessa, uskon hänen arvostavan minua, rohkaisusta kokeilemaan muitakin opettajia. Näin myös minun on koko ajan kehityttävä ja tultava paremmaksi opettajaksi. 

Toivoisinkin enemmän rakentavaa yhteistyötä eri opettajien/ohjaajien kesken. Tällä hetkellä on aistittavissa välillä erittäin tiukkaakin oman reviirin suojelua, mikä ei minusta edistä oppilaiden tai tanssinopetuksen kehitystä. Lukitaan oppilaat vain omille tunneille, etkä ole enään tervetullut takaisin, jos muualla käy? Haukutaan muita opettajia, ja heidän opetustaan tai tapoja tehdä asioita? Minulle itselleni on ollut yllätys, että sen jälkeen, kun olen alkanut opettamaan, en voikaan osallistua välttämättä tanssikursseille.
Toki poikkeuksiakin on. Iso peukku niille kenen tunneille olen tervetullut, jotta voin edelleenkin kehittää itseäni. 

 Opetuksen tarkoituksena on kehittää. Se voi olla taitoa, ajattelua, sosiaalisia suhteita, fyysistä kuntoa… Juuri sitä mitä tarvitset juuri nyt, juuri sinulle ❤